Olli tekas meille uudet kotisivut, ja oli tietty itsestäänselvää että blogikin löytyy jatkossa sieltä. Jatkossa löydytään osoitteesta www.omenamies.com, siellä on oma soppi myös Kiinablogille. :) Kaikki vanhat jutut siirtyy täältä hitaasti mutta varmasti uuteen osoitteeseen, tämän suljen lopullisesti kunhan niin on käynyt.  

Noniin, josko pukkais viimisiä paloja Sydneystä. Miksulle pahoittelut kun ei tämä tapahtunukaan aiotussa aikataulussa, jos 10 tuntia lattailee viteota nettiin ja silti siitä on valmiina vaan puolet ni hieman se naista hajottaa. ;) Nyt on ees jottai. Vielä pittää hehkuttaa että oli kyllä mielettömin reissu, oltiin molemmat sitä mieltä että Ausseissa ois voitu viihtyä vielä huomattavan paljon kauemminkin, mutta pakko kai se oli sitte arkeen palata. Varsinainen paluu muuten olikin, kun Shanghain kentältä metroiltiin juna-asemalle, missä lippuluukulla myytiin eioota. Sama vika oli bussiasemalla. Vähän pukkas kiinav*tutusta heti kärkeen kun oltiin aamusta asti reissattu, lento oli pitkä ja kone myöhässä. Noh, eihän siinä auttanu ku hypätä taksiin ja posotella tuo pari sataa kilsaa kiinalaisella peltipurkilla kotia keskellä yötä ja yrittää täällä Hangzhoussa vielä neuvoa kuski kiinaksi oikeaan osoitteeseen, vaikkei alkuun itsekään tiedetty missä oltiin. Taksikuski piti koko matkan ikkunaa isommin ja pienemmin auki ja meillä oli kohtalaisen kevyt vaatetus ilman kylmyyteen nähden, olipa ihme kun eilinen meni ainaki mulla väsyneenä, viluisena ja ...

Noh, muistellaan vielä kivampia aikoja hetki.

Lauantaina käytiin hotellin läheisessä kuppilassa aamupalalla. Ei ollu pössimmät sapuskat muuten, avokado-pekonileipää ja benedict-munat savulohella. ;)

Mun jätskihiiri löysi kaikkea jännää kylmäaltaasta ;D (jäi Ollilta kyllä sitten Golden Gaytime kokeilematta tällä reissulla...)

Sunnuntaina alkuillasta suunnattiin Sydneyn liepeille Eastern Creekin kartingradalle. Sinne kun oli sunnuntaipäiväksi asettunut Australiaa parhaillaan kiertävä yksipäiväinen Soundwave-festari. Tietenkin sattui koko loman kuumin päivä just kun oli moinen ulkoilmatapahtuma, siinä vaiheessa kun me viiden jälkeen saavuttiin paikalle, porukkaa kannettiin paareilla ulos kun alkomahooli + aurinko oli vienyt mehut yhdestä jos toisestakin juhlijasta. Kaasulle iso kiitos siitä että päästiin tuonne, oli kyllä mahtavuutta! 

Nämä pojjaat siellä soitteli just kun ilmaannuttiin mestoille

Noiden ukkojen jälkeen käytiin tsekkaamassa näitä tyyppejä, yllättävän viihdyttävä esiintyminen oli. Perryllä pysyi hyvin punkkupullo mukana keikan ajan, ehkä se vaikutti asiaan. ;)

Jane's Addictionin jälkeen ihmeteltiin ainaki Triviumia ja hodarikoppia ja auringonlaskua.

Olikin hyvä ravita itsensä, koska sitten pitikin vaeltaa päälavan liepeille odottamaan illan pääesiintyjää. Vähän aikaa jouduttiin kuuntelemaan Jimmy Eat Worldia, joka tais saada parhaat suosionosoitukset ilmoitettuaan soittavansa setin viimeisen biisin. ;) Lopulta lauteille nousi sitten tämä kauan odotettu orkesteri.

 Maanantaina ihmeteltiin tosiaan viimeiset nähtävyydet, käytiin mm. Manly-saarella tsekkailemassa biitsiä, ja pikkusen ostarilla shoppaamassa ettei vallan ilman tuliaisia (siis itselle, tietenkin) kotiin palattais. Paluumatkalla käytiin ostamassa pihvit, ja kun hotellin sisäpihalta hieno grilli löytyi (no Ausseissa se taitaa olla aika itsestäänselvyys) niin tokihan piti grillailla. Olli hoiti sapuskat salaatteja myöten ja olihan muuten ihana saada pitkästä aikaa grillattua ruokaa! Oli hyvä alkaa valmistautua iltaa ja HIMin keikkaa varten. Keikkapaikalle ehdittiin ajoissa, mutta eräs huomasi jonossa ettei mukaan ollut tietenkään sattunut mitään henkkareiden tapaistakaan. Ja tokihan siellä sitten ilmoitettiin että ne kysytään kaikilta sisään haluavilta. Lievä paniikki iski, kun ovinaiselle ei kelvannut edes se soperrus, että meidän nimet on vieraslistalla. Olli kekkas sitten yhtäkkiä, että hänellä on puhelimeen tallennettuna skannattu versio meidän passeista, ja ovinainen sanoi että voidaan yrittää jos yläkerran vaksit päästää sillä sisään. Kylmä hiki ehti jo nousta ohimoille, mutta yläkertaan kun päästiin niin eihän siellä kukaan mitään papereita tahtonu nähdä, ja saatiin meidän all access -passit ilman sen suurempaa henkilöyden todistelua. :D

HIM veti hienon setin ihan todella mainiossa keikkapaikassa, jonka jälkeen vietettiin vielä erinomaisen hauska vika ilta vähän epämääräisessä baarissa. ;) Täydellinen päätös täydelliselle lomalle. :)

Siinäpä oli sitten Ozin reissu paketissa, seuraavaksi voinkin taas palata vuodattamaan kiinalaisista "ihanuuksista". Esim. eilen viimeksi kävi taas ihan hirviän pätevä tv-mies, hänestä lisää toisella kertaa...

Edellisen kirjoituksen päätepisteestä Omeosta lähdettiin aamupalan ja toimintasuunnitelman juonimisen jälkeen ajelemaan ylemmäs vuoristoon. Päätettiin mennä vähän pienempää tietä Anglers Rest -nimisen kylän kautta. Aikamoinen "kylä" se olikin, kolme asuttua taloa ja motelli. :D Alun perin oli ollut tarkoitus yöpyä siellä, mutta parasta tämmösessä löyhästi suunnitellussa automatkailussa on se, kun suunnitelmilla on varaa muuttua. Anglers Restin jälkeen noustiin vieläkin hieman ylemmäs, lopulta ylängöiltä löytyi Falls Creek, pieni laskettelukeskuksesta elänyt paikka jossa oli näin kesäaikaan melko hiljaista. Maisemat oli aivan huikaisevia, karun kauniita. Ihan kylän yläpäässä olleelta näköalapaikalta näkyi myös metsäpalojen ikävät jäljet, hehtaarikaupalla kuollutta metsää.

Matkan varrella piti väliin väistella tiellä talsineita ammuja

Muutaman kerran piti myös nousta autosta ihmettelemään maisemia

Matkan varrella oli paljon levähdys- ja leirintäpaikkoja. Yllättävänkin tiuhaan löytyi alueita, joilta löytyi grilli tai edes nuotio, ja vessa. Tämmöset otukset vahti vesisäiliötä yhden huussin ovella.

Falls Creekin yläpuolella on patoallas, Rocky Valley Storage, ja kauniit maisemat

Näköalatasanteen näkymät. Kuollutta metsää :/

Falls Creekistä päästiin melko pelottavan rotkon reunalla kiemurrelleen tien kautta Mt Beautyn kylään. Bogong-vuoren juurella Kiewa-laaksossa sijaistseva n. 1600 asukkaan kylä oli hauska pikku paikka, löytyi jopa kaksi katua jotka muodostivat keskustan. :P Nämä vuorilla asuvat aussit tykkää kovasti Keski-Euroopan jutuista, käkikellot tuntui olevan kova sana, ja monen paikan nimi oli saksalais- tai puolalaissävytteinen. Löytyipä yhdestä paikasta Tiroli-niminen kaupunginosakin. Tätä vuoristoaluetta myös kutsutaan Australian Alpeiksi.

Kielinatsin on ehkä pakko hehkuttaa nyt, että kun pysähdyttiin Mt Beautyn turisti-infoon kysymään karttoja, avulias opas kysyi multa lopuksi mikä mun postinumero on (eli mistä päin Australiaa olen kotoisin). :D Vastasin että ei mikään teille tuttu, mä oon suomalainen ja sain ällistyneen katseen lisäksi kehut hyvästä aksentista. Vissiin on vähän aussimongerrus ehtiny siis tarttua meikäläisenki puheeseen. ;)

Löydettiin pikku puoti, josta ostettiin Ollille kotitekoista fudgea, ja kuuman päivän viilentäjiksi kotitekoista jäätelöä ja sorbettia. Olipa himppasen hyvää!

Paahtavassa helteessä jatkettiin ajelua läpi laidunmaiden, kyllä tuolla jaksoi katsella maisemia vaikkei mitään "erikoista" aina näköpiirissä ollutkaan. Vaan olipahan vähän jotain muuta kun niitä Pohjanmaan iänikuisia lakeuksia. ;)

Väliin rutikuivat niityt vaihtui suureksi kosteikoksi.

Vompatti- ja kenguruvaaraa seuraavat 10 kilometriä :D

Aika rauhassa saatiin ajella, laskettelukauden käynnistyttyä näilläkin teillä on lie vähän vilkkaampaa.

Lopulta lounastauon ja muutaman valokuvauspysähdyksen jälkeen päädyttiin Thredbon kyläseen. Tämä paikka sijaitsee Australian korkeimman vuoren, Mt Kosciuszkon juurella. Falls Creekin tapaan nyt kesällä oli melko kuollutta, koko kylä oli yhtä hotellia, motellia ja lomaosaketta. Wikipedia vahvisti meidän aatokset, eli vaikka vuodepaikkoja on Wikin mukaan hieman yli 4000, vakituisia asukkaita on vain n. 480. Mutta meillä olikin oikein kivaa talsia ympäriinsä kun oli hyvin hiljaista, sesongin ulkopuolella kahta lukuun ottamatta kaikki kaupatkin on auki vain pe-su, viikolla siis kiinni.  Mahtavan pubi-illallisen jälkeen sammuttiin ku saunalyhdyt ja aamulla herättiin ajoissa ja virkeinä. Lievästi sanottuna tuhdin (Olli kyseli jo, että koska mä lähden sitä rekkaa ajamaan ku syön niinku rekkamies :D ) aamiaisen jälkeen hypättiin tuolihissin kyytiin, ja sen yläpysäkiltä lähdettiin patikoimaan vuoren huippua kohti. Näkymät oli lievästi sanottuna mielettömät.

Vuoripuro virtasi kirkkaana

Pilvetkin jäi torstaiaamuna meidän alapuolelle

Siellä se huippu häämöttää. (Eli tuo keskimmäinen surkea nyppylä)

Vähän yli kahdessa kilometrissä käytiin, kyllä kelpas katella ympärilleen :)

Vuorikiipeilyn jälkeen lähdettiin ajelemaan takaisin kohti rannikkoa. Vähän meinas jo alkaa huvittamaan, kun ensimmäinen eläintarhan ulkopuolella tehty kenguruhavainto oli tämä. Nauroin, että kun viime kesänä Norjaan mennessä uhosin että siellä on nähtävä valas, niin nähtiin sitten rantaan huuhtoutunu kuollu sellanen. No Ausseihin tullessa uhosin että pitää nähdä kenguru, ja kas, kyllähän me liikenteen tappama Kössi sitten kohdattiinkin...

Vuorilta alas ajellessa Olli sai taas keskittyä oikein kunnolla, sen verran mutkaista ja kapeaa oli tie välillä. Iltapäivästä alkoi aivan ylivoimainen väsymys iskeä, joten vetäistiin koiranuni-tehotirsat levähdyspaikalla. Olikin hyvä idea, koska sitten jaksoi illasta vielä nauttia torstain päätepisteestä. Alun perin oli ajateltu ajaa Tathraan, mutta matkan varrella infopisteessä pysähtyessä saatiin kuulla, että sinne menevä tie oli poikki tulvimisen takia. Päätettiin siis mennä vähän ylemmäs rannikolla ja päädyttiin lopulta Narooma-nimiseen kaupunkiin. Olli lähti kysymään huonetta eräästä hotellista sillä aikaa kun minä kuvailin maisemia, ja voi minkälaisen huoneen se menikin sitten ottamaan! Huoneistossa oli erillinen olohuone ja makkari, pientä keittokomeron tynkää ja hyvänkokoinen kylppäri. Hyvä ettei ollu samaa kokoluokkaa ku meidän kämppä Oulussa! Pihassa oli myös uima-allas, joka tietenkin käytiin testaamassa.

Parvekkeelta avautui aika kamala näköala :P

Kun heti sisään päästyämme menin parvekkeelle istumaan ja ihailemaan maisemia, kaksi papukaijaa lennähti meitä ihmettelemään. Eipä olleet ihan Pertti Perusvarpusia ne :D

Seuraava otus tuli vastaan kaupungin näköalapaikalla

Rantakalliot oli hauskasti muovautuneet. Tämä Australia Rock on syntynyt aikoinaan siitä, kun paikalle on sidottu laiva ketjuilla. Ketju on kuluttanut kiveä ja tämä "Australia" on jäänyt jäljelle.

Parvekkeella nautitun aamupalan jälkeen matka jatkui Naroomasta ylös rannikkoa. Saatiin hotellista hyviä vinkkejä reitistä, ja ajeltiinkin sitten valtatien sijaan kivoja pikku rantateitä. Matkalla piipahdettiin pienessä eläinhoitolassa, tähän paikkaan tuodaan lähinnä liikenteen takia orvoksi jääneitä paikallisia otuksia (löytyi sieltä toki vähän muitakin). Tässä paikassa pääsi syöttämään ja rapsuttelemaan otuksia. Tämä kenguru oli saapunut paikalle aikoinaan ihan karvattomana rääpäleenä.

Sen naapurissa majaili ihan käsittämättömän symppis otus, nimittäin pikku vompatti.

Tämä ei ollu niin söpö, komia kaveri kyllä

Bambi ja bambin äippä ja tädit ja serkut voi oikein hyvin ja tuli heti kinuamaan meiltä melliä. Tais mun tarjoamat heinät olla aika laiha lohtu heille. :P

Alpakoiden kanssa asustanu emu ois halunnu ottaa matsia mun kanssa, semmosta ääntä piti ja alko uhittelemaan kun erehdyin nostamaan tipahtanutta linssinsuojusta Hänen Korkeutensa aidan vierestä. Pelottava elikko oli hyissss.

Koalalla oli päiväuniaika. Tai no, koalat nukkuu noin 20 tuntia päivässä että niillä taitaa melkeen aina ollu joku-uni-aika.

Seuraavaksi ajeltiin Batemans Bayhin lounaalle. Oli pakko vetää jälleen kerran fish&chipsiä, niin ikävä mulla on sitä sapuskaa Lontoon ajoilta. Oli aika mahtavaa istua merenrannassa syöpöttelemässä kun aurinkokin vaan jatkoi paistamistaan. Lounaan jälkeen lähdettiin etsimään soraisia pikkuteitä, jotka johtaa Pebbly Beachille. Saatiin vinkki, että siellä asustaa rantakenguruita. Tällä kertaa oltiin kuitenkin niin pahimmoilleen iltapäivän kuumaan aikaan liikkeellä, että Kössit oli vetäytyny varjoihin lepäilemään. Olipahan silti hieno rantsu, niin syrjässä ettei siellä ollut meidän lisäksi kuin muutama muu ihminen. Paikalla on pieni leirintäalue, mutta ei taida olla kovin kovassa käytössä sekään. Kaunis ranta taas.

Rantakivissä oli ihan käsittämättömiä simpukkakeskittymiä. Veden alla hiekkaisilla kivillä liikkuessaan jättivät jälkeensä hassuja kuvioita.

Matka jatkui seuraavaksi mm. semmosten paikkojen ku Lilli Pilli ja Ulladulla läpi. Tarkoitus oli sitkua hiipivästä väsymyksestä huolimatta Wollongongiin, mutta ei aina käy niin kuin haaveiltiin... Päästiin kyllä perille ja ihasteltiin jo upeita maisemia rantakadulta, mutta yösijan saaminen ei käynytkään yhtä helposti kuin aiempina öinä. Joka paikka myi eioota, ja viimein eräässä paikassa todettiin, että saadaan olla melko onnekkaita jos meinataan jonnekin yöksi päästä. Kaupungissa oli nimittäin vuotuiset touch ballin (joku vähemmän väkivaltainen versio rugbysta, eli vissiin vähän niinku lippupallo?) mestaruuskisat ja kuulemma ihan pimeetä tulla koko paikkaan tuona viikonloppuna jos ei oo etukäteisvarausta. No eihän me ois osattu tommosta aavistaa. Meitä kehotettiin ajamaan vielä pohjoisempaan, mutta varoiteltiin että kun Sydneyssä on AC/DC:n keikka, niin voipi olla että kaikki paikat sinne asti (välimatkaa n. 85 kilsaa) on täynnä. Pysähdyttiin matkan varrella kyselemässä eräästä motellista yösijaa, mutta he vahvisti, että kaikki paikat pohjoisesta on lähettäny kyselijänsä etelään, eli suomeksi sanottuna missään ei oo yhtään tilaa. Pienen mäkkäritauon ja epätoivon hetken jälkeen päätettiin soittaa Sydneyn hotelliimme, ja kysyä voisko sinne päästä jo yhtä yötä aikaisemmin. Järjestyihän se, ja niin sitä lähdettiin vähän ennen kymmentä ajamaan väsyneinä vielä suoraan päätepisteeseen asti. Vähän ennen keskiyötä oltiin perillä, pienen tallelokerosaikkauksen jälkeen saatiin avainkin ja päästiin huoneeseen kauhistelemaan vessassa odottanutta torakkaa. :D

Lauantaiaamuna ei sitten tarvinnutkaan lähteä enää ajelemaan pidempää matkaa, joten talsittiin aamupalalle hotellin läheiseen kahvilaan.  Aamupalan ja pienten aamupäiväunien jälkeen lähdettiin katsastamaan Taronga zoo, eli taas yksi eläintarha. Pääasiallinen syy oli se, että sieltä avautui hienot näköalat oopperatalolle, eikä se ollut kaukana hotellista. Mangustit summas sen iltapäivän vireystilan aika hienosti:

Oli aivan sikamaisen kuuma, eläintarha oli yhtä mäkeä ja muutenkin edellisen illan ajelu painoi vielä. Pisteenä i:n päälle oltiin ajateltu lähteä eläintarhasta hieman ennen sulkemisaikaa, jolloin parkkiaika ois jääny alle 1,5 tunnin ja ois säästytty parkkimaksulta. No, lippuautomaatille oli just semmonen sopiva jono, jonka takia siinä vaiheessa kun me päästiin maksamaan mittari näytti parkkiajaksi 1h 35min. Hieman otti kupoliin kun viiden minuutin yliaika maksoi 15 dollaria...

No onneksi oli edes ne näköalat. Eläintarhasta ajettiin viereisen niemen nokassa sijainneeseen yleiseen hengauspaikkaan Bradley's Headiin. Sielläkin ois ollu suolanen parkkimaksu, mutta ihanat pois lähdössä olleet paikalliset tarjos meille omaa lippuaan. Hienoja maisemia avautui tästäkin paikasta.

Eilen käytiin ajelemassa Harbour Bridgellä ja ihmettelemässä oopperataloa.

Oopperatalon vieressä oli kasvitieteellinen puutarha, aivan ihana auringonotto- ja piknikpaikka tämäkin!

Näiden ja lounastauon jälkeen ajeltiin ihmettelemään seuraavaa Sydneyn ihmettä, Bondi beachia. Väkeä oli aivan hirveästi, sen siitä saa kun sunnuntai-iltapäivänä lähtee tuommosia tsekkailemaan. :P

Rantsusta meillä tulikin kiire ajella takaisin keskustaan. Ennen matkaa epämääräinen aie oli käydä sunnuntaina Australiaa kiertäneellä ja Sydneyyn saapuneella Soundwave-festivaalilla. No, siinä vaiheessa kun me saavuttiin Sydneyyn liput oli tietenkin myyty loppuun... Onneksi on tuttuja, ja piletit järjestyi sitten erään festareilla soittaneen bändin kautta. Päästiin kuin päästiinkin illaksi kuuntelemaan mm. Anthraxia, Jane's Addictionia ja sitä mistä on haaveiltu jo kauan, eli Faith no Morea! Lopuksi oli vielä aikomus mennä kuuntelemaan yhtä pääesiintyjistä, eli HIMiä, mutta aikataulusta myöhässä soittaneen FNM:n takia ei sitten ehditty. Festareilla oli melko hikistä, auton lämpömittari näytti 36 astetta kun perille päästiin! Moni kannettiinkin paareilla ulos, kaikki ei osanneet huolehtia vesitankkauksesta ja melkoisen monta helakan punaista naamaakin tuli vastaan. Itse pärjäiltiin ihan hyvin, ja auringon laskettua oli oikein mukava 26 astetta ja vieno tuuli. Keikalta on kuvia ja videotakin, vaan mukana ei oo mitään välikappaletta jolla ne saatais pokkarista ulos. Eli niitä sitten jälkilähetyksenä. Tänään ois tarkotus katsastaa se eilen väliin jääny HIM omalla klubikeikallaan ja käydä muutenkin vähän viihteellä, huomenna sitten aamusta freshinä kentälle ja 10 tunnin lennolle Kiinaan. ;)

Tuolla ennakkotunnelmissa mainituista must do -jutuista on toteutunu nyt ainakin ne kenguruiden ja koaloiden bongaukset ja silitykset ja kengurupihvin maistamiset. Rotkoonkaan ei vuoristossa syöksytty, ja Olli handlaa ton vasemmalla ajamisen todella hyvin eli ei kolareita! Bondilla käytiin meressä kävelemässä ja kaikin puolin on ollu aivan mieletön loma. Aussit on rentoja ja aidosti ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, montakohan kertaa oon jo hokenu että voidaanko seuraavaksi muuttaa tänne... ;)

Noniin, ylläripylläri löytyihän sitten langaton netti tästäkin käpykylän hotellista! :D

Tänä aamuna heräiltiin ajoissa, olin varmaan niin täpinöissäni ettei paljoa kasin jälkeen nukuttanut. Olli kävi hakemassa meille auton, ja niinpä kännynavigaattorin opastamina lähdettiin ajelemaan pois Melbournesta. Pienen huudon ja kauhistelun jälkeen (no olihan se vähän stressaavaa itse kullekin ampua suoraan suurkaupungin ruuhkaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen :P) päädyttiin motarille ja ajeltiin kohti kaupunkia nimeltä Moe. Ei löytyny Moen kapakkaa kyllä, ei tosin ihan hirveenä etsittykään. ;) Seuraava etappi oli Traralgon, missä pysähdyttiin piipahtamaan turisti-infossa. Bernie-niminen mukava setä latoi meidän syliin kasan matkaoppaita, ja antoi monta hyvää vinkkiä kivoista nähtävyyksistä. Kävipä sitten keskustelun lomassa ilmi, että Bernie oli joskus käynyt Suomessakin Helsinkiä ja Kemiä ihmettelemässä! Tämän hauskan sedän kanssa höpistiin hetki kaikenmoista, ja taas oli mukavampi jatkaa matkaa. Bernien vinkin perusteella päätettiin tehdä pieni ylimääräinen mutka matkaan, ja piipahtaa Lakes Entrance -nimisessä paikassa. Ei ollut huono vinkki, löydettiin ihana pieni merenrantakaupunki, josta löytyy 90 mailia pitkä hiekkaranta! Fish&chips -lounaan jälkeen käytiin vähän ihmettelemässä Tasmanian merta.

Aussien valloittajat

Lakes Entrance

Näitä botskeja vastapäätä käytiin syömässä. Ei voi paljon tuoreempaa kala olla jos kalastusalus on 20 metrin päässä ravintolasta! :D

Olli LE:n Main Beachilla

Aallot pääsi yllättämään, eräät rannassa seisseet turistit lähti takaisin shortsit merivedessä huuhdeltuina...

Me :)

Ilma on ollut ihan TÄYDELLINEN koko päivän, ihan ku jostain postikortista. :)

Sitten matka jatkui kohti vuoristotietä ja Omeon kaupunkia. Ihan hirveitä laumoja lampaita ja nautakarjaa oli matkan varrella, ja täällä on myös hevosia joka toisella laitumella.

Vuoristotie mutkitteli hauskasti, välillä avautui tämmösiä näköaloja levähdyspaikoilta.

Illalla lähempänä kahdeksaa saavuttiin Omeon kaupunkiin. Tämä paikka on ollut tärkeä keskus 1800-luvun kultaryntäyksen aikoihin, ja kyllä tuo kylänraitti vieläkin on suoraan ku jostain villistä lännestä! :D Kaikki paikat näillä seuduin tuntuu menevän kiinni iltapäivällä neljän-viiden aikoihin, mutta onneksi tämä meidän Golden Age Motel oli vielä auki, ja ehdittiin paikalle niin että ravintolasta sai vielä illallistakin!

Hotellin respassa oli ihan erityisen helly yhden miehen vastaanottokomitea. Tää tyyppi tuli mun jalkoihin rapsuteltavaksi ravintolan puolellekin. :)

Ekstraplussana pakko vielä mainita, että kun  Suomessa raakkuu matkan varrella ehkä varikset, niin täällä on joka puolella kakaduja! Kaikenmoisia muitakin värikkäitä papukaijoja on bogailtu, ihan hassua kun ei noita oo luonnossa tottunu koskaan näkemään. :) Huomenna aamusta matka jatkuu Mt Beautyn kautta kohti seuraavaa osavaltiota eli New South Walesia. Tähän asti on ajeltu siis Victorian puolella. Lisää kuulumisia heti kun löytyy taas langattomalla yhteydellä varustettu paikka!

Noniin, nytpä on väijytty muutama päivä täällä Melbournessa. Saavuttiin lauantaina ja eka huomio oli, että onpas täällä lämmintä! Hotelli on kiva ja persoonallinen pikku paikka parin kilometrin päässä keskustasta, yhtä vessassa vieraillutta torakkaa lukuun ottamatta ihan positiivinen ylläri. ;) Lämmintä on tosiaan piisannu, ja vaikka väliin on ollu vähän pilvistäkin niin minä oon onnistunu polttamaan itteni ihan karrelle joka ikinen päivä, olinpa lutrannu aamulla aurinkovoiteiden kanssa tai en. Eli hellän niskanahan kanssa jatkuu matka. Muuten en kyllä valita, ihana taas vaihteeksi kun shortsit ja t-paita on säänmukaista varustusta!

Kovasti on hyödynnetty kaupungin kätevää ratikkasysteemiä, tässä parin päivän opettelun tuloksena osaisin lliikkua täällä jo paremmin ku vaikka Helsingissä. Muutama foto parin viime päivän tutkimusretkiltä:

Keskustaa Yarra-joen varrelta

St Kildan kaupunginosasta löytyi huvipuisto Luna Park, tulipahan käytyä oikein old skool vuoristoradassa ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen. St Kildassa oli eilen ystävänpäivänä myös joku kaupunginosafestari. Oli tivolia, rokkikonserttia ja vaikka mitä katutaiteilijaa. Uutisten mukaan paikalla oli n. 400 000 juhlijaa, ja kyllä siellä olikin väkeä ku pipoa kun käytiin ihmettelemässä menoa.

Sunnuntaina käytiin brunssilla pubissa South Quaylla jokivarressa. Olli testaili paikalliset fish&chipsit, minä riemastuin heti kun löysin ruokalistalta kengurua! Kenguru kuuluu kuulemma syödä suurin piirtein raakana, koska liha on niin mureaa. Ei ollu urbaanilegendaa se, oikein mainiota lihaa oli kyllä. Maun puolesta ei tosin ihan hirveästi esmes naudanlihasta eronnut. Mutta yks rasti on tehtävälistalta jo hoidettu!

Melbourne on tosi rento kaupunki. Mun silmää on kovasti miellyttäny hyvin vaihteleva arkkitehtuuri. Kaikki talot on ihan erilaisia, keskustassa on sekaisin uutta ja vanhaa sulassa sovussa. Keskustan liepeillä on mahtavia omakoti- ja pienkerrostaloja, osa ihan funkkistyylisiä. Meidän hotellin kadulla varsinkin on jännittäviä asumuksia, pitää yrittää kuvailla vielä ennen lähtöä!

On pyörähdetty myös sekä akvaariossa että eläintarhassa. Eläintarha oli kiva ylläri, elukoilla ainakin oli paremmat oltavat kuin Tokiossa... Ja eläinvalikoimaan kuului myös näitä paikallisia otuksia, että onpahan nähty kenguru ja koala vaikkei vielä päässykään niitä silittelemään.

Akvaariossa oli haikaloja

Ja kolmimetrisiä (!) hymynaama-rauskuja. (No oikeasti ne oli vissiin jotain tappavan myrkyllisiä piikkurauskuja...)

Eläintarhassa kilpparit oli avuliaita ja heittäyty kilpikonnakeitoksi

Mangustit on aina lutusia

Jellonat vietti siestaa

Yks aussikersa huusi tässä kohtaa vanhemmilleen täyttä kurkkua, että "määä oon niiiin mielissäään ku näin kirahvin!!!!" :D

Tän kaiffarin lajitoverin häntää oli vedetty päivää aikasemmin

Gorilla ja Olli...eiku Olli ja gorilla...vai mitenseoli...

Tässähän rva Gorilla tuumailee seuraavaa siirtoa melkeen niinku meikät aamulla...

Ai että joo, oon tosiaan nyt yhtä jalkaa köyhempi...

Tämä kaveri oli kovasti utelias, kumpikohan siinä lopulta ihmetteli kumpaa. Ollin kuvatessa videokameralla ja osoittaessa sormella tämä tyyppi kaiveli omaa takapuoltaan ja tunki sormensa sitten suuhun... Huvinsa kullakin!

Huomenna ois tarkotus jättää Melbournen huudit ja suunnata lyhyen rannikkopätkän jälkeen kohti vuoristoa. Vähän ehkä jänskättää jo itse kutakin, notta mitenkähän se väärällä puolella ajaminen sitten lopulta sujuu. Täällä Melbournessa on jo ihan ihmeellisiä liikennesääntöjä, esim. oikealle kääntyvät ryhmittäytyy vasemman puoleiselle kaistalle, ja kääntyy kun kaikille palaa punainen ja ja ja mitenhän se taas olikaan... Palaillaan blogin tiimoilta sitten taas Sydneyn päässä ens viikonloppuna! :)

Vähän kuvattomampi tervehdys tällä kertaa kun ei oo tullu vesisateessa kameraa ulkoilutettua.

Viikonloppuna alkaa kiinalaisen uudenvuoden juhlinta eli chun jie eli spring festival eli kevätjuhla. Seuraavaksi pyörähtää käyntiin tiikerin vuosi, eli jos oot syntyny esim. 1962, 1974 tai vaikka 1986, niin muistahan lykätä punaset alusvaatteet niskaan kun se tuottaa ilmeisesti oikein kovasti onnea! ;) Sen verran Kuukkeloin asiaa, että pongasin ilmotuksen jonka mukaan Helsingissä järjestetään uudenvuoden bileet lauantaina 13.2.2010 Lasipalatsin aukiolla, eli sinne vaan kaikki pk-seudulla liikkujat ihmettelemään kulkuetta ja ihastelemaan ilotulitusta!

Kinkeille tämä on vuoden tärkein juhla, ja se näkyy esmes siinä, että kaikki paukkoo kotiseuduilleen ensi viikon ajaksi. Meidän Salekin on luikkinu jonnekin maalle käsittääkseni jo eilen. Juhlan tärkeys on valitettavasti näkyny myös siinä, että niitä henkiä on manattu oikeen urakalla, eli siis raketit on paukkunu niinku ois vähintään maailmanloppu tiiossa, ja ois pakottava tarve ampua kaikki rahansa taivaalle ennen sitä... Viimiset pari viikkoa, mutta varsinkin koko tämän viikon ajan on saanu kuunnella taukoamatonta pauketta tässä meidänki naapurustossa. En ihan käsitä mitä järkee on ampua niitä raketteja a) keskellä päivää kun ei niitä ees nää (noh, oon antanu itteni ymmärtää että se pauke onkin tärkeämpää) tai b) puoli kolmelta aamulla kun minä oon nukkumassa. Pikku hiljaa alkaa melko väkivaltaset ajatukset vallata mielen, kun ei yli viikkoon saa yhtä katkotonta yötä nukkua. Perskules. Ja kun toinen alottaa siitä mihin toinen lopetti, niin täällä on valehtelematta välistä pahempi pauke ku Toripolliisin pään päällä 1.1.ihan-minä-tahansa-vuonna klo 00.01.

Kaikeksi onneksi me lähdetään karkuun tätä kaikkea, todettiin että ei pahemmin harmita vaikka tämä ois ollu ainoa mahdollisuus kokea uuden vuoden hulinat tässä maassa. Useamman vuoden täällä asunu henkilö valisti, että esim. Pekingissä ei pariin viikkoon pahemmin uskaltanu ulos astua tässä helmikuun loppupuolella. Ja kyllähän sen varmaan taas Suomen uutisetkin jossain välissä kertoo, että niin ja niin monta on posauttanu ittensä hengiltä taas tänäki vuonna. Kun rakettien laatu on vähän kiikun kaakun ja niiden käyttäjät vielä vähemmän laadukkaita, ni ei kai siitä synny muuta ku ruumiita tai vähintään puhkottuja silmiä ja katkottuja sormia...

Noh, joka tapauksessa huomenna meidän ois aikomus selviytyä ruuhkan läpi juna-asemalle. Koskapa suunnilleen KAIKKI täällä aikoo tehdä saman, puolen tunnin automatkaa varten on kehotettu autonkuljettajan toimesta varaamaan kaks tuntia! :D Ja mua suoraan sanottuna epäilyttää ehditäänkö sittenkään ajoissa. Jos ja toivottavasti siis KUN päästään oikeaan junaan ja Shanghaihin asti, niin sumpliudumma lentokentälle. Niin ja lennetään sitten toki Australiaan! Aikomuksena ois heittää road trip välillä Melbourne-Sydney, ja meillä eilen kylässä käyneen aussivieraan vinkkien perusteella ei autoillakaan ihan suorinta tietä perille, vaan tehdään keikka vuorille ja sitten takas rannikolle. Kolme yötä ois aikomus viipyä molemmissa päissä ja neljä välillä. En ehkä malttais oottaa että pääsen bongailemaan kenguruita ja koaloja ja nauttimaan lämpimämmästä ilmastosta. Mun henkilökohtaisella tavoitelistalla on ainakin:

• päästä näkemään ja silittelemään kengurua ja koalaa
• päästä maistamaan kengurupihviä! (voi kyllä, Skippy päätyy lautasen kautta mun mahaan jos vaan löytyy sopiva ravintola!)
• olla syöksymättä rotkoon vuorilla
• käyskennellä kiwien (eli uusseelantilaisten) kuuleman mukaan "saastuttamalla" Bondi Beachilla
• olla ajamatta kolaria vasemmanpuoleisesta liikenteestä huolimatta
• viettää ihan helekkarin hauska ja aussityyliin rento loma! :D

Notta näillä mennään. Yritän löytää edes sen verran toimivan nettiyhteyden, että pääsisin päivittämään blogia jossain vaiheessa kesken matkaa. Nyt takaisin pakkauspohdintojen pariin, jätän teille loppukevennykseksi kuvan, jossa poseeraa tuo mun oma tiikeri (sattumoisin siis Ollin vuosi alkaa). Ja melekonen 23-kilonen pusikattihan tuo meijän Kauko Armaskin tuossa Ollin sylissä näyttäis olevan. ;)

Noniin, enpä oo taas tehny mitään niin ei oo kovastipaljoa kerrottavaa eli tällä kertaa on aika tylsää läppää. Olli on huidellu välillä Shanghaissa asti, mutta kun ei mua otettu mukaan ni enpäs tiedä niistä riennoista yhtikäs mitään...

Tammikuun loppu on allekirjottaneella menny enemmän ja vähemmän koomassa, en oo edelleenkään keksiny täällä itselleni mitään, mikä ois aidosti hauskaa tekemistä yksin. Ilmatkin on olleet yhtä vesisadetta ja tai sumun ja saateen sekaista harmautta, eli ei oo kauheena napannu mitkään happihyppelytkään.

Tässä vähän todistusaineistoa meidän joka-aamuisista hernerokkasumuista, kuvassahan pitäis siis näkyä tuo lähin naapuritalo vaan kattia kanssa...

Välistä on käyty mopoilemassa vähän liian kaukana. Löydettiin siis ihan hauskan olonen ostarin tapainen kokonaisuus, joka tosin oli illasta, sateesta ja uutuudestaan johtuen aika hiljanen paikka. Mentiin ja tultiin kenties vähän liian mutkasia reittejä, koska hyvissä ajoin ennen kotia mopon akku alko ilmotella hyytymisestään. Eihän siinä mittää vielä, mutta sitten alko tietenki vettäki tulla taivaalta koko ajan enenevissä määrin. Olli sai tosissaan polkea (onneksi siis on polkimet, joilla saa akkuun aina ees vähän virtaa kerrallaan ettei ihan kävelyksi mene), ja kun vettä tuli jo ihan esteristä todettiin, että vois olla lämpimän juoman ja pikku evään paikka. Soppelisti oli matkan varrella meidän lähin Starbucks-kahvila, sinnehän sitä luikittiin kaffelle ja wrapille. Vaan ei se sade yhtään tauonnu, sadeviitasta huolimatta oltiin kotiin päästyämme kohtalaisen uitetussa kunnossa. :D

Sen verran oon myös päässy "ulos", että käytiin ihan ravintelissa syömässä. Mun toistaseksi lemppari kinkkiruokapaikka Mummo sijaitsee esim. Ollin työpaikan alakerrassa. Paikalliseksi oikeasti ihan hienon olonen mesta ja ruoka on silti ihan höpöhalpaa. Meidän perusstettiä on aina tilata kokonainen haudutettu vihreällä teellä maustettu (wtf) kana, valkosipulilla ja chilillä maustettuja paistettuja papuja ja paistettua munakoisoa. Ja sitten siihen päälle aina mitä millonkin keksitään, tällä kertaa otin paistettua kaalta ja jonkun sienihässäkän, jota sain maistella ihan keskenäni kun ei pöydän toisella puolella istuvalle sienet oikeen maistu. ;) Riisit ja juomat toki kuuluu settiin. Hyvvää oli ja taas tämä koko komeus köyhdytti lompakkoa apaut kaheksalla eurolla. :P

Tässä on koko aterian pièce de résistance (joo ei kyllä tullu meillä syödyksi ;D)! Kanahan tulee siis pöytään ihan kokonaisena, sisäelimet on poistettu mutta muuten on tallella luut, nahat, pää, jalat, siivet jne.

Noh, hyvin syömisen lisäksi oon harrastanu myös jokaisen arvonsa tuntevan mökkihöperön lempijuttua, eli kerrostalokyttäystä (sillä olenhan jo ennestään kyttaajat.netin jäsen!). Tosin nyt tuli valitettavasti kytättyä tuota viereistä pientaloaluetta... Eli jollain oli käyny kotona vähän vahinko, ja kun täällä liikenne on mitä on niin ei oo aina niin sanottua että pelastuslaitos ehtis ajoissa paikalle. :/

Kun sinne viimein saatiin letkuilla vettä, tuli melko muhkeat höyrypilvet

Loppujen lopuksi ei ollu enää paljon muuta hommaa ku jälkisammutus, vaikka katto ei kokonaan palanukaan niin ei tuolla näytä enää ketään asuvan, eli oiskohan sitten alakertakin ottanu tässä osumaa vähän pahemmin.

Jotta ei ihan menis synkistelyksi, niin muutamat on joskus esittäneet toiveen saada vähän kuvatodisteita meidän kämpästä. Olin yks aamu nopee ja kävin räpsimässä ympäri kämppää just kun Sale oli lähteny, on ees suunnilleen paikat ojennuksessa. Noin normaalistihan täällä vallitsee kaaos ihan muutamassa tunnissa siivoojan lähdön jälkeen... Vaan mikäs teet kun sika ja apina asuu saman katon alla! ;)

Haluaisin huomauttaa, että suurin osa huonekaluista on edelleen vuokraemännän ja osa niistä on ihan helekutin rumia! Että saa vapaasti kommentoida ja haukkua, en ota niin itteeni kun tämä ei tosiaan oo puhtaasti mun näkemys siitä miltä meidän kodin kuuluis näyttää. Alkuun oltiin ihan innolla ostelemassa huonekaluja, mutta se inspis laantu melko pian kun totesin etten jaksa nähdä vaivaa tämmösen väliaikaisasumuksen vuoksi...

Olkkaria

Ruokailutila/eteinen, joka on siis samaa isoa tilaa olohuoneen kanssa. Tilattiin heinäkuussa kuus tuommosta valkosta tuolia, ja edelleenkin niitä on vaan viis. Tää on taas sitä kiinalaista taitoa ja tehokkuutta!

Meidän makkari (johon kuuluu oma kylppäri ja vaatehuone joista ei nyt kumminkaan oo kuvia tässä yhteydessä)

Tässä tämä jonkun suunnittelijan totaalinen aivopieru, eli paskin keittiö jonka kanssa on tähän mennessä pitäny koittaa elää. Tarvittais ainakin enemmän säilytystilaa, enemmän laskutilaa, isompi jääkaappi, kunnollinen pakastin, tiskikone jajajjajajajajja.....

Varsinainen vierasmakkari, jonka Sale on pikku hiljaa muuttanu jonkinnäköseksi varastoksi/kodinhoitohuoneeksi. Ihan fiksu veto kun ei täällä tuota säilytystilaa oo keittiön lisäksi missään muuallakaan. Kyllä me sitten raivataan se heti kun joku uskaltautuu kylään, promise!  ;)

Työhuone/varavierashuone. Työpöytää ei nyt kyllä näy, se on tossa vasemmalla työtuolin edessä siis. Tuo sohva taittuu sängyksi, eli mahtuu useampiki vieras kerralla kylään!

Kylppäreitä en viittiny alkaa kuvaamaan, kaikki varmaan osaa itseki kuvitella miltä vessat, suihkut ja kylpyamme näyttää. :D

Jos mulla on ollu vähän tylsää, niin tuo meidän Sale on ilmeisesti aatellu alkaa aktivoimaan mua vähän niinku koiria aktivoidaan kun ne jää työpäivien ajaksi yksin kotia. Tai siis en keksi mitään muuta (järjellistä) selitystä sille, miksi sen on niin vaikeeta laittaa asiat takasin sinne mistä ne on otettu. Ihan perus esimerkki vaikka tuolta keittiöstä: kun se on niin pieni ja surkee ja kaikki tila on ihan kortilla, niin oon koittanu oikeen erikseen järjestää kaikelle kamalle OMAN paikan, josta ne sitten löytyis helposti. Esim. kaappeja oon koittanu täyttää niin, ettei aina tarttis kaivaa kaikkea tavaraa sieltä pihalle jos yhtä asiaa vain on vailla. Mutta Salelle ei tommonen käytäntö uppoa päänuppiin sitte millään. Se käy meillä arkisin joka toinen päivä, ja joka toinen päivä mää etin melkonen K otassani, että missäköhän tänään on vaikka haarukat. Ja järjestän sitte kaapit taas uudestaan. Onhan se toki kiva etton tekemistä ku tyhjentää kaikki kaapit ja sitte täyttää ne uudestaan, mutta ihan periaatteesta en viittis olla tekemässä sitä joka ikinen maanantai, keskiviikko ja perjantai. Ja kyllä, Sale on ite ollu joskus vieressä kattomassa kun oon laittanu vaikka tiskattuja astioita sinne minne ne mun mielestä kuuluu. Kuitenki mukit ja ruokailuvälineet löytyy ens kerralla eri osotteesta... Samoten kattilat on joka aamu eri paikassa, koitapa siinä laittaa ruokaa ku joka kerta pitää uudelleen koittaa ymmärtää kiinalaista järjenjuoksua ja arpoa mistä se paistinpannu tänään löytyiskään. Summa summarum, helpompi ois kun sais antaa kenkää koko emännälle, mutta kuulemma en saa. :P

Edelleen täällä ootellaan lomalaisia, ensimmäinen alustava varaus on jo tehty, eli huomioikaapa että kesäkuun alkupuolelta kolmisen viikkoa etiäpäin täällä on ainaski yks vieras. :) Koitan viritellä tähän blogin yhteyteen jonkulaisen kalenterin, johon merkkaan sitte päivät millon ollaan itte reissussa tai kun joku ilmottaa tulostaan niin tietääpä sitten heti kysymättäkin millon meille ei mahdu. Toinen ilmotusluontonen asia on, että kaikenmoinen yhteydenpito kannattaa (edelleen) hoitaa sähköpostin tai puhelimen välityksellä, on havaittu että ainakin joulukuulta on nyt selvästi jääny useampiki postilähetys kokonaan tulematta, ja kun mulla on ollu vähän epäselvyyksiä myöhästyneiden tai kokonaan uupuvien puhelinlaskujen kanssa niin niistäkin voinee syytellä Kiinan postia. Välistä ne tuntuu hautovan jotain kirjeitä niin, että kun eräpäivä oli ollu vaikka lokakuun lopulla niin oli ihme että se kirje tuli perille edes tossa tammikuun alussa. ;) Entisille työkavereille sinne Suomeen terveisiä, että siellä teillä toimii nuo postisysteemit NIIIIN paljon paremmin ku täällä!

Ensimmäinen loman jälkeinen viikko Kiinassa takana. Aika on menny lähinnä aikaerosta toipuessa ja matkatavarasotkuja selvitellessä (videokamera hävisi kaksi päivää myöhässä saapuneesta laukusta jossain Helsingin ja Shanghain välillä, jotenkin en jaksa enää suositella Finnairia kenellekään).

Tänään sunnuntaina lähdettiin lounasaikoihin kaupungille syömään. Ruuan jälkeen päätettiin taksin ottamisen sijaan kävellä kohti keskustaa ja rantakatua, ja matkan varrella pysähdyttiin kahvillekin. Tänään oli oikein kiva ilma, ei liian kylmää ja aurinkokin yritti vähän paistella vaikka koko päivän olikin aika utuiset maisemat. Kierreltiin vähän rannan kävelyteitä joihin tutustuttiin ensimmäisen kerran jo marraskuussa, sillon iltavalaistuksessa. Tässä vähän kuvia tältä päivältä.

Joululomalla ulkomuotoaan muuttanut Olli :)

Jouluksi ilmestyttiin siis alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti Suomeen. Minä tulin jo itsenäisyyspäivänä, Olli joutui jatkamaan töissä vähän kauemmin ja tuli pari viikkoa perässä.

Tässä vähän kuvia lomafiiliksistä.

Mun ei tarvinnu liikahtaa ku lentokentältä äidin kämpille kun pääsi jo itku. Syynä oli vastassa ollut kissaeläin Svennis, joka oli tuolloin vähän kipeänä. :(

Jos joku ei vielä tienny, niin mullahan on laktoosivamma. Se aiheuttaa yllättävän paljon ongelmia täällä Kiinassakin, ja mun ensimmäisen kauppareissun saalis Suomessa heti maanantaina heijastelee ehkä lievää maitotuotekaipuuta... ;)

Kissan lisäksi saatiin lomalla seuraksemme toinen koirista eli Sakke. Saken kanssa käytiin joulukuun puolivälissä näyttelyreissulla Helsingissä asti, mainittavampaa menestystä ei tällä kertaa kummiskaan irronnu. Kissa kävi mutkan lääkärissä ja sai kortisonia ja antibioottia, minkä jälkeen koira ei sitten ollu enää höykkyytykseltä turvassa kämpillä. Saken huolestunu ilme kertoo kaiken.

Kun sitten sain Ollinkin Suomeen, meidän majapaikka vaihtui Kiiminkiin. Oltiin toivottu lomaksi lunta ja pakkasta ja niitähän sitten riittikin! Niinä päivinä kun ei satanu lunta oli pakkasta lähemmäs 30 astetta, ja heti kun vähän lauhtui tuli lunta niin että lumitöitä sai tehdä ihan hiki hatussa. Oli ihanaa päästä myös pitkästä aikaa ulos koiran kanssa olkoonkin, että mulla oli talvivaatteet sen verran hukassa että välistä oli hieman vilposta lenkkeillä.

Joulu oltiin Niekkarilla, paikalla oli sama seurue joka kävi täällä meilläkin marraskuussa kylässä. Kaikista pienin oli selvästi ollut kaikista kiltein kuluneen vuoden aikana, semmosen kasan lahjoja Kerttu sai ettei tainnu jaksaa ees availla niitä kaikkia aaton aikana! :D Mä aikoinaan pelkäsin joulupukkia ihan kuollakseni, ja vähän epäilyttävältä se pukki kyllä nytkin näytti...

Kakkelin kanssa yritin tavoitella herkkää hetkeä, mutta ei se oikein osannu arvostaa mun joulumuiskausta.

Tapaninpäivänä käytiin Jäälin tupaten täydessä paikallisessa kuuntelemassa huippua bändiä. Trio Ojala Siekkinen Tuohimaa oli äänessä ja meno oli taas aivan mahtava! Käykääpä kaikki katsastamassa mikäli pojat jonnekin lähialueelle keikalle sattuu!

Joulukuun lopulla päästiin toteuttamaan Ollin hienoa ideaa (kiitos muuten rakkaalle kun asian kekkas, oli yks mun loman kohokohdista!). Saatiin nimittäin käyttää Sakkea tutun poromiehen tilalla sarvipäitä komentamassa. Viime helmikuisen paimennusäksidentin jäljiltä Sakke oli lopettanu porojen haukkumisen kokonaan, ja mua jännitti tietää oliko meidän entinen työkoira palautunu järkytyksestään. Olihan se sitten, vaikka taas yksi änkyräporo yritti viestittää ettei kaikki porot porokoiraa pelkää. ;)

Ilkimysporo Taika tuli aivan nenän eteen uhittelemaan

Vaan lopulta lumi vaan pöllysi kun Sakke muisti miten niitä poroja oikein paimennetaan. :)

Vuoden vaihtuessa meitä oli iso seurue juhlimassa. Paisteltiin makkaraa, valettiin tinoja, osa lauloi ja toiset tanssi. Ja paukuteltiin rakettejakin melkoisen uhon kanssa! :D

Osa juhlaväestä

Olli oli varustautunu asianmukaisesti suojalasein, vaikka se tais ollaki sitte ihan joku muu joka ne raketit ilmoille paukutteli.

Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana loma, vaikka piti kyllä myös kovasti kiirettä kun koitettiin sumplia aikataulujamme niin, että ois ehditty mahdollisimman monia moikkailemaan. Ihan täysin se ei valitettavasti onnistunut, meillä kun vaihtui välistä tukikohtakin siellä, eikä omaa autoakaan ollut enää käytössä. Kesällä kun on hieman pidempi loma, niin sitten koitetaan ottaa vahinkoa takaisin! Nyt saatiin ladattua akut täyteen, ehkä sitä jaksaa nyt heinäkuun puoliväliin odottaa että päästään sinne kauas taas.

Iso kiitos kaikille rakkaille ystäville kun teitte meidän lomasta ihanan! Erityisterkut Kuusamon "perheelle" kun saatiin pitää Sakkea luonamme luultua pitempään, ja Pokelan emännälle myöhäisistä ja aikaisista kahvihetkistä ja kuuntelemisesta.

Niin ja vinkkivinkki: täällä ootellaan kovasti jo vieraita, varsinkin allekirjottanu kaipais päiviinsä toimintaa vieraiden kestitsemisen muodossa! Helmikuun puolivälissä ollaan lähdössä 1,5 viikoksi lomalle muihin maisemiin, noin muuten ei oo mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia vielä. Tutkailkaapa siis kalenterejanne ja olkaa yhteyksissä muhun tai Olliin tai vaikka meihin molempiin niin sumplitaan Kiinan lomia teille. :)

Oh dear oh dear, ploki on vaipunu jonkinmoiseen talvihorrokseen näköjään! Noh, tässä kootut selitykset vol. 2645: Edellisen postauksen jälkeen meille tuli vieraskööri Suomesta (heistä kohta lisää), ja heti heidän lähdettyä tuli pikakomennus uuteen home-evakkoon (siitäki kohta lisää), ja evakosta mä lähdinki suoraan Suomeen, missä vierähti viis viikkoa lomaillessa. Joten eihän tässä oo ehtinynnä kirjottelemaan. Nyt taas korjaus asiaan, seuraavat puoli vuotta ainakin yritän olla ahkerampi höpisijä kuin mitä ekalla komennuskolmanneksella olin! Saa sitte matkan varrella potkia ja muistutella asiasta... ;)

Mutta joo, alotetaanpa sitte vaikka sieltä marraskuun alusta. Remppa alko sovitusti marraskuisena maanantaina. Me siirryttiin naapurissa sijaitsevaan hotelliin. Hotelliasuminen ei ollu mitenkään ihanaa, tai siis kun ei oltu lomalla vaan asusteltiin muutaman sadan metrin päässä kotoa voimatta kuitenkaan tehdä niitä kotijuttuja niin olihan se vähän outoa. Samoihin aikoihin iski kylmät ilmat. Ei ollu tietokaan edellisen viikonlopun lähes hellelukemista, yhtäkkiä tuliki ikävä mamiksia ja urkkakaupasta ostetut talvisemmat takitkin pääsi kovaan käyttöön. Mun piti ihan käydä ostamassa lisää pitkää ja paksua paitaakin kun kylmä meni luihin ja ytimiin. Kiinan kylmä ei asteiden puolesta suomalaisia paljon hätkäytä, pari astetta plussallahan tuollonki oltiin, mutta kun ilma on samalla myös erittäin kosteaa ja tulee kovaa, niin kyllä se muuten tuntuu pahemmalta ku vaikka 15 asteen kuiva pakkanen!

Kolme päivää majailtiin siis hotellissa, iltasin käytiin kotona sen verran että katottiin miten remppa etenee. Vähän koko touhu epäilytti jo siinä vaiheessa, mun silmään ku näytti siltä että "homeremontti" oli käytännössä semmonen että rapattiin pintakerros seinän alaosasta pois ja lyötiin uudet maalit päälle. Myöhemmin voitiin todeta että itse asiassa juuri näin se sitte olikin menny...

Hotellissa oli muuten mielenkiintonen valokatkaisija. Räpsyttelemällä selvis että ceiling lamp ois ollu oikeampi nimi, mutta näin tämä silti väitti. Ei kyllä näkyny keijuja vaikka kuinka koitettiin. :(

Noh, kuitenkin torstaina pakattiin taas kamat ja palattiin kotia. Seinä näytti hienolta, vieraat oli tulossa seuraavana päivänä ja kaikki oli ok. Perjantaina aamupäivällä viime hetken Salen paimentamisten ja kokkailujen jälkeen vieraat tuli. Ollin vanhemmat, Ollin sisko perheineen ja mun äiti siis tuli viikoksi kylään. Ilmatkin lämpeni kivasti niin, että pari päivää tarkeni kulkea ulkona t-paita ja shortsit päällä. :)

Ryhmäpotretin tapaista meidän sisäpihalla

Tokana iltana otettiin sivistyneesti viiniä ja otettiin selvitettiin kuka porukasta on mm. paras mäkihyppääjä.

Esiteltiin vieraille toki myös meidän omia huudeja. Tässä mallliesimerkki kiinalaisesta "roskiksesta", eli jätteet vaan tien varteen ja matka jatkuu. Tuon lasinsiruilla varustetun muurin takana on siis meidän pihapiiri. Yäk.

Kyllä on nättiä ja idyllistä... NOT!

Onneksi paikalliset penskat jaksaa olla omia iloisia ja uteliaita itsejään vaikka kasvuympäristö on mitä on. Nämä tyypit tykästy mun järkkäriin ja halusi mun ottavan heistä oikein monta kuvaa, joita piti sitten esitellä arvon linssiluteille kameran näytöltä. :)

Ihmeteltiin noita vieressä kuivuvia pyykkejä kunnes tajuttiin, että tää autohan on jonkun koti. Siinä oli pesukippoa vieressä ja jonkun koko elämä mahtuu tuon pakun sisään.

Sunnuntain paikkeilla seurueemme nuorin eli Kerttu 1 vee ja risat alko osoittaa sairastumisen merkkejä. Kuume nousi ja aina yhtä ilonen pikkuneiti muuttu kovasti itkuiseksi ja väsyneeksi. Epäiltiin että ois flunssa iskeny, vaikka minä jo mielessäni manailin että noinko on home tehny taas tepposet. Alkuviikosta aloin itsekin vähän niiskuttaa, ja iltaisin oli lämpöä. Pian huomasin, että meidän makuuhuoneen seinä on alkanut uudelleen kupruilemaan. Keskiviikkoiltaan mennessä isoja palasia seinää irvisteli niin, että näki aivan selvästi kun tiheät homekasvustot kirjaimellisesti työnsivät seinän pintaa ulospäin niin, että lopulta pari palaa lähti irtikin. Kerttu sairasteli koko viikon, joten alkuperäiset menosuunnitelmat muuttuivat hieman sen mukaan, että jonkun piti olla aina kämpillä Kerttua hoitamassa, ja sitten vielä joko minä tai Olli paikalla siltä varalta että tulisi lähtö sairaalaan. Kertun olo pysyi kuitenkin sellaisena, että uskallettiin vuorotellen käydä mm. Shanhaissa. 

Pitäiskö seinän näyttää alle viikko homerempan jälkeen tältä?

Ilmatkin huononivat viikon loppua kohden niin, ettei täällä Hangzhoussa paljoa viitsinyt ulkona pyöriä. Yhdellekin iltapäivälle sattui sellainen ukkoskuuro, etten ole eläissäni moista nähnyt. Meidän ikkunasta ei nähnyt naapuritaloja tai edes maahan asti, ja aiemmin valoisa päivä pimeni vartissa ihan täysin ukkospilvien saavuttua kohdalle. Salamointia oli ihan koko ajan, ja jyrinää myös siinä määrin että meillä ihan lattia tärisi ja ikkunat helisivät! Vettä satoi tunnissa niin paljon, että meille johtavan päätien yksi alikulku tulvi ja liikenne puuroutui. Olli-parka tietenkin oli mopolla töissä, ei siinä paljon sadeviitta auttanut kun kotiin ajeli, taisi olla melko läpimärkä mies:

Kaiken kaikkiaan oli aika raskas kyläilyviikko kun loppujen lopuksi meistä kaikki paitsi Olli ja Ollin isä oirehti homeen takia. Vieraille oli varmasti helpotus päästä terveemmän ilman pariin, ainakin parit korvatulehdukset ja homenuhat täältä tuliaisina kuuleman mukaan sinne oli viety. :/

Me ei kauaa ehditty hengähtää. Perjantaina valitettiin remontin tasosta ja parista muustakin ongelmasta täällä, lauantaina kävi remonttimies nauramassa meille tyhmille joiden mielestä ei oo normaalia että ikkunoiden sisäpintaan tiivistyvä kosteus valuu ikkunalaudoille ja saa ne joka huoneessa lainehtimaan. Tai miksi me vikistään että täällä on kylmä, talven tullen kuuluu vaan pitää ne toppatakit päällä sisälläkin! Noh, vuokraemäntä onneksi kuitenkin ymmärsi että me ollaan noin muuten hyviä asiakkaita ja lupasi uuden remontin. Nyt oli tiedossa kunnollinen operaatio, ja me ilmotettiinkin heti että jos pitää pari viikkoa asua muualla niin hotelliin ei kuitenkaan haluta. Onneksi asuntoagentti löysi parissa tunnissa hyvän vaihtoehdon, ja kahden tunnin varoajalla sunnuntaiaamupäivänä me sitten muutettiin taas evakkoon.

Tällä kertaa kyseessä oli hotellin ja kerrostaloasumisen välimuoto, serviced apartment. Käytännössä tarkoitti sitä, että huone oli hotellihuoneenomainen pieni "yksiö", jossa oli kylpyhuone ja minimaalinen keittiön tapainen eli mitään aamupalaa ei hintaan sisältynyt vaan sai kokata itse. Siivooja kävi myös joka päivä niinkuin tavallisissa hotelleissa. Tämä East King Plaza -niminen paikka olikin sitten meidän asumus n. kuukauden ajan, remontti kun tietenkin venähti venähtämisen perään... Asumus oli aivan keskustassa, ja hotellin edestä lähti vieläpä Hangzhoun iltamarkkinakatu. Melko lailla joka ilta tuli siis käytyä markkinoilla ja aina sieltä tarttui mukaan edes pari leffaa iltojen iloksi.

Mä loppujen lopuksi tykkäsin tuosta evakkoasumisesta. Edes tuo meidän oikean kämpän makkaria pienempi asunto ei ollu ongelma, hyvin me toisiamme kestettiin (tai Olli voi olla toista mieltä, kommentoikoon jos näin on...) ja musta oli vaan mukavaa kun nähtiin toisiamme enemmän ku mitä kotosalla kun kumpikaan ei voinu hautautua minnekään eri huoneeseen tietokoneen ääreen. ;) Yhtenä iltana yritin kokkailla, mutta aivan tuhannen onnettomat kokkausvälineet teki sen, että yritelmät jäi siihen yhteen kertaan ja muuten syötiin joka ilta ulkona. :D Mulle se teki vaan hyvää,  syksyn aikana ehti mun kropasta kadota yli neljä kiloa kun ei ruoka maistunu jatkuvan sairastelun ja Kiina-ahdistuksen takia.  Evakossa asuessa testailtiin aivan uusia ruokapaikkoja ja löysin pari uutta suosikkiakin, oikeastaan ekaa kertaa koko täällä olon aikana mulle alkoi ruoka maistua ja välillä oli ihan oikeasti nälkäkin! Ne jotka syksyn mittaan mun valitusta eri medioissa kuunteli tietää, että se oli oikeasti paljon se. :)

Mm. korealaista ruokaa käytiin maistelemassa. Oltiin ihan mielissään kun saatiin kokeilla tuota pöydän keskellä ollutta kaasupoltinta jonka avulla itse kypsennettiin ruokamme! Tilattiin ehkä hieman liian monta ruokalajia kun ei tiedetty etukäteen miten valtavan kokosia nuo annokset oli. :P

Pihviravintolassa syötiin ehkä surkeimmat ravintolapihvit ikinä. Viinikin oli pahaa mutta tokihan koko pullo juotiin ettei hukkaan menny arvokas juoma!

Tässä meidän asumusta, Olli rikkomassa sähkökäyttösiä verhoja heti ensi testaamisella

Keittiö

Ja siinäpä se koko kämppä sitte oliki! Samaan aikaan kotikotona...

Nyt ainakin voitiin todeta että remontti meni pintaa syvemmälle!

Sama seinä makkarin puolelta, tällä kertaa noita tiiliä poistettiin kokonaan ja vaihdettiin läpimädät uusiin.

Evakkotalossa oli kaksi siipeä, toisessa päässä oli eräänä päivänä ikkunanpesu käynnissä. Eihän siinä mitään telineitä tarvita tuumii kiinalaiset. Meidän kämppä oli 21. kerroksessa, eli apaut sillä korkeudella nämäkin ninjat. :D

Viikonloppusin käytiin myöhäsillä aamiaisilla Starbucksissa ja luettiin netistä Suomen lehdet. Melkeen ku ois ollu kuppi Juhla Mokkaa edessä ja Kaleva käsissä ;)

Tilapäiskodin liepeiltä löyty tämmönen joukkopatsas. 10 pisteen kysymys: kuka ei kuulu joukkoon?

Yhtenä koleana mutta aurinkoisena sunnuntaina lähdettiin pyöräretkelle kiertämään Länsijärveä. Tai siis taas niin että Olli hoiti urheilun ja minä olin vapaamatkustajana tarakalla.

Tuli se syksy ja ruska vähän tänne meillekin sitten marraskuussa :)

Keskustaa järven toiselta sivulta kuvattuna

Löydettiin yhdeltä saarelta läpi ajaessamme ihana pieni puistoalue. Siellä oli muistomerkkejä, kahvilaa sun muuta. Viileästä ilmasta huolimatta oli paljon porukkaa piknikillä tai frisbeetä heittelemässä, vähän semmonen Hyde Park -meininki. Tämä paikka pitää tsekata kesällä uudestaan!

Olli mietiskeli jonkun kuulun Hangzhoulaisen hemmon kanssa...

Tämmöset hauskat portaat johti yhden mäen huipulle

Voi täällä Kiinassaki ihan nättiä välillä olla

Kahvila oli kivasti mäen päällä ja takana piilossa, sokkeloisia pikku polkuja sai kulkea että tänne tupsahti

Syksy <3

Tämmöset portinvartijat on pakko tuoda Suomeenki sitte aikanaan!

Pyörämatka jatkui saarien läpi, ihanissa maisemissa kulki tuo pyörätie! Päädyttiin järven eteläpäätyyn, missä sijaitsee Leifeng -pagoda. Tämä on meidän kaupungin temppeleistä viimeisimmäksi remontoitu, ja vähän kyllä sitten huvittikin kun paikalta löytyi ensin liukuportaat, ja itse pagodan sisälle oli hissitkin onnistuttu ahtamaan!

Hyvät näkymät huipulta kyllä sitten olikin.

Hefangin vieressä oleva nyppyläkin näkyi selvästi

Jus tätä kuvaa ennen oli päästy kiinalaisen nuoren parin turistivideolle, kun vaimon oli ihan pakko saada heittää peace-merkkiä länkkäreiden kanssa ;)

Vähän ennen mun Suomeen lähtöä käytiin tutustumassa oman kaupungin silkkikatuun. Kaikenlaista kivaa sieltä tarttukin mukaan, ja keväämmällä pitää käydä ehdottomasti uudemman kerran. Kadun takana oli jalkapallostadion jolle aivan vahingossa eksyttiin. Siellä oli sattumoisin menossa jonkinmoiset paikallismarkkinat, myynnissä oli ruokatarvikkeita, siivousvälineitä ja vaatteita. Vähän niinku köyhän miehen suurmessut. Ruokahirvityksistä piti näppästä pari kuvaa. Miten ois kokonainen ilmakuivattu porsas?

Tai kuuttiöljykapselit. :( Muutama kirosana irtos meikästä taas tuon nähtyäni. Taidan itse pitäytyä Möllerissä...

Teemausteita löyty myös joka lähtöön, eli kaikkeen vaivaan oli omat rohtonsa. Tässä esim. kuivattuja käärmeitä, merihevosia ja -tähtiä sekä sonnin suteja. Kiinalaisethan lääkitsee suunnilleen sillä periaatteella, että kun syö silmää saa paremman näön, jos syö aivoja tulee viisaammaksi, kun syö sammakon reisiä saa vahvemmat jalat jne...

Kuivattu ankka on herkkua täällä. Vieressä vähemmän kuivia mutta yhtä kuolleita kanoja.

Viimeisellä viikolla ennen lähtöä ehdin piipahtaa yksin junalla Shanghaissa kun veljen vaimo oli tullut Etelä-Koreasta käymään työmatkalla täällä Kiinassa. Oli oikein kiva iltapäivä kuulumisten vaihdon merkeissä, käytiin vähän syömässä ja lopuksi kopiomarkkinoilla shoppaamassa. Kuvatodisteen oon pölliny törkeesti Aulin koreablogista, meidän piti siis ottaa Shanghain Oriental Pearl Towerin edessä oikeen kunnon aasialaisöveripose :D

Mulla oli lähtö Suomeen itsenäisyyspäivänä eli sunnuntaina, joten suunnattiin Ollin kanssa Shanghaihin jo perjantaina jotta voitais viettää pari vikaa iltaa yhdessä lomaillen. :) Käytiin syömässä ja ostamassa viimeisiä joululahjoja, ja tutustuttiin vähän uusiin paikkoihin myös. Oikein iloinen yllätys oli taitelijakortteli Taikang lu:n paikkeilla. Ihania pieniä designer-puoteja ja käsityöpajoja ja paljon houkuttelevia ravintoloita. Me päädyttiin viime vuoden viimeiselle yhteiselle Kiinan illalliselle tunnelmalliseen pikku japanilaispaikkaan, jossa oli aivan ihastuttava ilmapiiri, mukavat tarjoilijat ja tajuttoman hyvää ruokaa. Vieraat varokaa vaan kun tänne tuutte, kuskataan teitäkin sinne sitten! Käytiin myös jo tuossa aiemmin mainitussa Pearl Towerissa katsomassa miltä kaupunki näyttää iltavalaistuksessa. Hienoltahan se näytti, harmi vaan kun näköalatasanteita kiersi suttuiset pleksit jotka teki kuvaamisesta lievästi sanottuna haasteellista...

Sunnuntaina minä sitten lennähdin yksin Suomeen, Olli asusteli evakossa vielä puolisen viikkoa sen jälkeen kunnes pääsi muuttamaan takaisin kotiin. Itse remppa vaikutti sujuneen hyvin, mutta jälkisiivous oli ollu sen verran puutteellista, että hirveän nuhakuumeenhan Olli täällä ehti vielä kehittää kun pölyjä hengitteli.

Loppusyksy ois tässä suunnilleen paketissa, kirjottelen lomakuulumiset ihan omana aiheenaan kohtapuoliin! :)